Mottoni: “Asioilla on aina vähintään kaksi puolta – pysähdy, kuuntele, tutki ja toimi”
CV 2011 <-PDF
Polkuja elämäni varrelta
Olen 40-vuotias lapsiperhepalveluiden kehittäjä, kunnallispoliitikko ja kulttuuritoimija Laihialta. Pohjanmaan kasvatti, jolle Suomi monipuolisuudessaan on tullut tutuksi matkailualan ja maaseudun ja palveluiden kehittämisen myötä.
Asun keskustaajamassa metsän syleilyssä itse rakennetussa omakotitalossa muusikko-musiikkistudioyrittäjämieheni kanssa.
Käsillä tekeminen on tullut verenperintönä ja omakotitalossa sitä tekemistä riittää puutarhanlaitosta rakennushommiin, sisustustekstiilien tekemisestä polttopuiden kantoon ja kaikkea siltä väliltä. Kädessä pysyvät niin vasara, katkaisusirkkeli kuin muurauslasta ja silmäneula. Käsi- ja taideteollisuutta on tullut myös opiskeltua ja pienenä tyttönä haaveammattina oli puuseppä.
Elämänkutsumukseksi lukioaikana muodostui kasvattajana tai elämysten tuottajana toimiminen. Askeleet veivät sitten parin mutkan kautta Jyväskylän yliopistoon lastentarhanopettajakoulutukseen.
Kasvattajaksi valmistuin juuri pahimman 90-luvun laman aikaan ja pitempiaikaista uraa ei sillä saralla tuolloin Pohjanmaalta kovin helposti saanut. Vuoden sijaisuus Seinäjoella kuitenkin antoi hyvät eväät myöhempään työelämään.
Vahvan siteen maahan ja maaseutuun olen saanut paitsi lapsuudenkodistani, niin myös isovanhempieni ansiosta. Lapsuudessa tutuksi tulivat elämä sahan kulmilla, vastakaadetun havupuun tuoksussa sekä arki maatalossa lakeuden keskellä eläinten ympäröimänä. Kiinteä sielujen sympatia erityisesti lehmien kanssa lienee peruja tuolta ajalta.
Nyt lehmät asustelevat kotini sisustuksessa erilaisina versioina. Tiedä vaikka meillä joku päivä astelisi oikeakin lehmä – allergiatestin mukaan kun olen allerginen kaikille muille kotieläimille.
Olen aina ollut valmis heittäytymään uusiin haasteisiin ja kiinnostunut elämän eri osa-alueista sekä katsellut ja kuunnellut maailmaa avoimin mielin. Vuoden päiväkotipestin jälkeen oli jälleen aika miettiä mitä tekisin isona. Muutettiin miehen työn perässä takaisin kotikuntaan Laihialle.
Aluillaan olivat ensimmäiset EU-projektit maaseudun kehittämisessä. Satuin lukemaan paikallislehdestä jutun kuntalaisille järjestettävästä infotilaisuudesta, jossa kerrottiin Työ-Laihian nimellä aloitetusta projektikokonaisuudesta. Menin kuulolle ja seuraavalla viikolla olin työhaastattelussa projekteja pyörittävässä yhdistyksessä.
Näin alkoi urani maaseudun kehittäjänä ja sillä tiellä olin noin 15 vuoden ajan. Toimenkuvat vaihtuivat projektisihteeristä projektipäälliköksi, matkailusta kulttuuriin ja taas takaisin matkailuun. Kuvioon ovat kuuluneet pätkätyöläisyys, EU-maailma ja työsarka kirjanpitäjänä, markkinoijana, tiedottajana, budjetoijana, tilaisuuksien järjestäjänä ja kehittämissuunnitelmien tekijänä.
Tutuksi ovat tulleet myös muut maaseudun kehittäjät; organisaatiot kolmannesta sektorista julkiseen, päättäjät kuntatasolta kansanedustajiin ja ennen kaikkea Suomi etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Ja siinä samalla vähän muukin Eurooppa.
Projektimaailman pätkätöiden välissä olen saanut ylläpitää kasvattajan taitojani toisenlaisissa pätkätöissä luokanopettajan sijaisena. On tehnyt hyvää aina välillä palata elämän perusasioiden pariin lasten kanssa. Toisaalta eräänlainen kasvattajan ja ohjaajan rooli on ollut maaseudun kehittäjänä toimiminenkin. Lastentarhanopettajakoulutus on siis ollut hyvä pohja ponnistaa uuden luomiseen ja luotsaamiseen.
3,5 vuotta sitten tein työelämässä paluun juurilleni, ja sain yhdistää tähänastisen elämäni tietotaidot. Toimin lapsiperhepalveluiden kehittäjänä ja Selevä Paletti -projektin päällikkönä Suupohjan seutukunnassa. Työnantajani on Kauhajoen kaupunki. Teemme hyvän tiimin ja ison verkoston voimin töitä 0-10-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Työ on tärkeään hyvinvoinnin edistämiseen, ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen painottuvaa.
Rahoitus tulee STM:n Kaste-ohjelmasta ja on ollut hyvä näköalapaikka siihen, miten valtion rahat ruohonjuuritason työllä oikeasti ohjautuvat yksittäisen lapsen tai perheen hyödyksi. On ilo tehdä tällaista työtä.
Paluu elämän perusasioiden pariin on myös intohimoni luontoliikuntaan. Oleminen yksin luonnon keskellä, sen kauneutta ja hiljaisuutta ihaillen tai tuulen suhinaa ja linnun laulua kuunnellen, antaa valtavasti voimaa. Luonto on voimavara, jonka ansiosta elämä itsessään on mahdollista ja jota meidän ihmisinä tulee kunnioittaa ja suojella. Viimeisten kymmenen vuoden aikana erityiseksi luonnonvoimien lataushetkeksi on muodostunut joka kesäinen / syksyinen vaellusreissu Lapissa naisporukalla. Viikko telttojen ja rinkkojen kanssa erämaassa on uskomaton kokemus – on huikea tunne olla osa luontoa ja pärjätä hyvin vähillä perusvarusteilla. Lapin luonto kutsuu luokseen myös talvisin. Sinne on hyvä suunnata silloin kun kaipaa irtiottoa arjen hulinasta.
Myös lähimaastosta löytyy latauspaikkoja ja -mahdollisuuksia sieni- ja marjareissuilla tai kävelyllä pimeällä kylätiellä tähtitaivaan alla. Ja ainahan sitä voi puuhailla jotain kivaa omalla pihallakin, kärrätä vaikka multaa, hiekka ja kiviä paikasta toiseen tai tehdä lumitöitä.
Olen pienestä pitäen ollut aktiivinen osallistuja ja tekijä, kiitos vanhempieni. Vaikka olin ujo ja hiljainen, niin monipuolinen urheilu- ja ulkoiluharrastaminen, raittiusyhdistyksessä toimiminen ja kulttuurikilpailuihin osallistuminen antoivat rohkeutta ja hyvän kasvualustan nykyiseksi itsekseni.
Lapsuuden harrastusten ansiosta sain avaran maailmankuvan ja kiinnostuksen kipinän elämän eri osa-alueille. Näin aikuisiällä harrastukset ja työt ovat kietoutuneet läheisesti toisiinsa. Vapaa-aika kuluu paitsi luonto- ja hyötyliikunnan, niin kulttuurin ja sen myötä monenlaisen yhdistystoiminnan parissa. Nuorisoseurassa toimiminen, Santeri Alkion perinnöstä huolehtiminen ja toisinaan myös pyykkilaudan soittaminen kansanmusiikkiyhtyeessä kuuluvat vapaa-aikaani.
Poliittinen urani on jo viidentoista vuoden pituinen. Mukaan lähdin kuntavaaleihin pyydettäessä ja koska olin yhdistystoiminnan kautta huomannut, että yksikin ihminen voi vaikuttaa asioihin ja yhdenkin ihmisen tekemisillä on merkitystä paitsi oman niin toistenkin hyvinvoinnin takaamisessa.
Olen Laihian kunnanvaltuutettu ja Laihian kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtaja. Toimin Laihia – Vähäkyrö – Vaasa -perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen aluejaoston puheenjohtajana ja olen Laihian kunnanhallituksen edustajana perusturvalautakunnassa. Lisäksi luottamustehtäviin kuuluvat Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran johtokunnan, Kalevan nuorten liittovaltuuston ja Suomen Keskustanaisten valtuuston jäsenyydet.
Olen myös Laihian seurakunnan jatkava kirkkovaltuutettu ja tämän vuoden alusta uusi kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja sitä kautta seurakunnan johtoryhmän ja kirkkoneuvoston jäsen.
Toimin myös Laihian Keskustanaisten johtokunnassa ja Keskustanaisten E-P:n piirin johtokunnassa. Sekä piirin Keskustanaisten että puolueen valtakunnan tasolla olen ollut useasti edustajana puolueen kokouksissa.
Vaikuttajaksi valtakunnan tasolle olen pyrkinyt eduskuntavaaleissa nöyrin mielin, täynnä sisäistä intoa ja paloa. Takana on nyt kaksi hyvää kampanjaa hienon tukijoukon kera. Olen ylpeä, että olen saanut olla tavoittelemassa valtakunnan tärkeintä vaikuttajan paikkaa, kansanedustajuutta. Tavoite ei vielä ole toteutunut. Äänipotti oli nyt 1.679 ääntä. Olen kiitollinen kaikista noista äänistä!
Koen tärkeäksi olla edelleen viestinviejänä ihmisten arjen keskeltä ja maakuntien Suomesta. Haluan tehdä töitä sen eteen, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus arvokkaaseen ja hyvään elämään.
